maanantai 1. joulukuuta 2014

Mariannen loppusanat ja ajatukset työharjoittelusta ulkomailla

Noniin...
Seuraava viikko ulkomaan harjoittelun jälkeen meni  tutkintotilaisuuksissa ja muutama päivä eläinhoitolassa harjoittelussa, joten nyt on hetki aikaa kirjoittaa ajatukset ja loppusanat koko ulkomaan harjoittelusta.
Mitä opin, mitä ulkomaanharjoittelu toi minulle, miten se muutti minua ihmisenä...

Kolme viikkoa kanariansaarella eläimiä hoitaessa oli ehkä yksi tähän astisista hienoimmista kokemuksista mitä olen saanut koskaan kokea. Olen erittäin kiitollinen mahdollisuudesta, jonka sain, ja jonka KAO, Fuerteventuran klinikka, sekä fuerteventuran dog rescue minulle soi. Tuntuu niinkuin tämä hymy ja ilo kasvoillani ei tahdo hellittää, niin onnellinen olen :)

Harjoittelupäivinä oli hetkiä jolloin tunsin suurta surua ja myötätuntoa eläimiä kohtaan. Harjoittelu sai minut todella käsittämään sen,  kuinka paljon valtaa meillä ihmisillä on oikeasti. Koiria, joita operoidaan vain ulkonäön takia, koiria, jotka hylätään kadulle, koska ne eivät osaa metsästää,lukuisia kaltoinkohdeltuja eläimiä, koiria joita käytetään tappeluissa, ja johon ei poliisin puuttuminen paljoa vaikuta sillä ne on lahjottu, potilaita operoidaan miten sattuu, sillä "se ei ole niin justiinsa",  lakeja joilla annetaan ymmärtää että eläimen henki ei ole kovin arvokas, koiranpentuja joita luovutetaan aivan liian aikaisin, pennun hyvinvointia ajattelematta, kissoja ja koiria, joiden hoitoon ei ole varaa, ja ne kuolevat käsiimme... Maailma tosiaan on julma paikka, ja tiedän että nämä asiat ovat vielä suhteellisen pieniä murheita, mitä tulee villieläinten ja uhanalaisten eläinten kohtaloon, se onkin jo oma tarinansa...

Iloisiakin hetkiäkin onneksi oli, joka hieman nostatti omaa mielialaa. Koiria, joille annetaan mahdollisuus elää, ihmisten silkasta halusta auttaa, niillä oli mahdollisuus omaan uuteen kotiin, niitä koulutettiin, kuntoutettiin, hoidettiin vapaaehtoisten  voimin, katukissoja joita vapaaehtoiset hoitaa, kustantaa ELL kuluja viimeisistä rahoistaan, jotta katukissoilla olisi kaikki paremmin, he ottavat sen riskin että ne saavat sakkoja kissojen ruokkimisesta,  vastuuntuntoisia lemmikkien omistajia, jotka tekevät mitä tahansa lemmikkiensä hyväksi... 
Hyviäkin ihmisiä on <3

Kolme viikkoa aivan eri kulttuurissa, ympäristössä, erilaisten ihmisten kanssa, puhuen kolmea eri kieltä, työskentelyä eläinten parissa. 
Paljon tuli tietoa, taitoa, oppeja sekä käytännön kokemusta. Käsittelin koiria, jotka olivat hyvin arvaamattomia, koiria jotka eivät halunneet 5 metriä lähemmäksi ihmistä,  kissoja ja koiria, joilla ei voitu ensinäkemältä arvata, onko niillä jokin tarttuva tauti, kenties joku zoonoosi. Työskentely klinikalla oli hyvin tarkkaa, varsinkin hygienian kannalta. Käsidesiä meni kyllä monta pullollista. Meille hieman naurettiin, miksi puhdistamme ja desinfioimme jatkuvasti käsiämme..Koitin kyllä selittää miksi, mutta heistä se oli huvittavaa :D 
Rescue paikassa oli harmillisinta se, että työskentelimme vain muutaman tunnin päivässä. Koiria olisi halunut sosiaalistaa pitempää, kouluttaa ja opettaa niille erilaisia asioita, käydä niiden kanssa eri paikoissa, jotta ne oppivat ympäristöstään, ja sitä miten eri paikoissa käyttäydytään, jne. Osa vapaaehtoisista siivosi tarhoja ja häkkejä, laittoi ruoat ja vedet, kun toinen porukka sosiaalisti ja lenkitti koiria. Kaikki tapahtui aina säheltäen kovalla kiireellä, sillä aikaa ei ollut kuin muutama tunti. Osasta koirista näki, että ne kaipasi ihmisten läsnäoloa, kosketusta ja hellyyden osoituksia. Koirat jäivät haukkumaan häkkien taa, kun lähdimme pois. Ikävintä oli vain jättää ne sinne... Kunnanhallitus / valtio yms käy hoitamassa koiria muina päivinä, vapaaehtoiset saavat käydä vain kolmena päivänä, muutaman tunnin. Se oli aika haikeaa..

Eläinklinikalla työskentely oli hyvinkin erilaista kuin suomessa. Välillä kävi ihan sääliksi eläinlääkäreitä.. Työskentely erosi siten, että klinikkahoitajat suomessa laittavat kutakuinkin eläinlääkärille valmiiksi asioita, kuten leikkaussalin, tutkimusvälineet, otttavat verinäytteen, tekevät analyysit näytteistä, laittavat kanyylit jne. Suomessa klinikkahoitajista on erittäin suuri apu eläinlääkäreille, työt sujuu helposti ja järkevästi.
 Täällä klinikalla jossa me olimme harjoitelemassa, teki eläinlääkäri kaikki yllämainitut itse. Sen lisäksi että ELL teki kaiken itse, hän myös kirjoitti potilaskertomukset, palveli asiakkaita, otti asiakkaita vastaan sitä mukaan mitä niitä tuli ovesta ( ei siis ajanvarausta lainkaan ) sekä joskus (jos avustaija ei ollut) yritti laittaa sen kanyylin/ottaa röntgenkuvan/ultrata potilasta, joka ei pysynyt aloillaan. Aikamoisia superihmisiä sanon minä !
Yritimme toki sanoa että me voimme kyllä auttaa mahdollisimman paljon, ja autoimmekin. Joskus vain oli niin kiire, että yritimme lukea tilannetta, ja sen mukaan auttaa oma-aloitteisesti niin paljon kuin pystyimme.
Klinikalla hiljaisetkin päivät sujui mukavasti, desinfioidessa, potilaiden hoidossa ja siivotessa, sekä jutustellessa muun henkilökunnan (pääosin ELL ) kanssa. keskustelimme paljon eroavaisuuksista suomen ja kanariansaarten välillä, työskentelystä, toiminnoista, laeista, eläintenhoidosta/pidosta, rahasta, politiikasta, taudeista, tutkimuksista, koulutuksista, roduista, jne jne jne. Onkohan heillä päät ihan pyörällä, kun uteliaina tykitimme kysymyksiä aika vauhdilla välillä.. :D heh... Eläinlääkärit olivat todella ihania, sillä he aina jaksoivat meitä opettaa ja kertoa mitä kullekin potilaalle tehdään, ja mikä niitä vaivasi, jne. :)

Yksi asia mikä oli suuri helpotus ulkomaan harjoittelussa oli se, että olen aikaisemmin ollut työharjoittelussa eläinklinikalla ja tiesin miten siellä toimitaan, ja että osasin espanjan kielen !! Olisimme olleet kyllä aivan totaallisen hukassa, jos näitä asioita ei olisi osannut kumpikaan meistä !! Mahtavaa oli pitkästä aikaa taas puhua kieltä, jonka on oppinut lapsuudessa, sekä viettää toki aikaa sellaisessa ympäristössä, jossa on itse pienenä kasvanut :) 

Mutta tähän lopuksi laitan vielä ranskalaisin viivoin "tiivistelmän" ulkomaan harjoittelusta...

Asioita mitä opin kolmen viikon aikana..
- Kuinka työskennellä eläinten kanssa hygieenisesti ja levittämättä tauteja
-  Lukemaan eläimen käytöstä, ja kuinka käsitellä eläintä, sekä opin tunnistamaan kivun merkit 
- Toimimaan tarvittaessa nopeasti ja jäntevästi, sillä omalla toiminnallaan oli merkitystä hoidon laatuun ja työn sujuvuuteen
- Olemaan kärsivällinen ja rauhallinen, sekä johdonmukainen arvaamattomien/arkojen koirien/kissojen kanssa
- Kulkemaan täysin vieraassa ympäristössä (lukemaan karttaa:D)
- Maan kulttuuria, lakia, kieltä sekä tapoja
- Sopeutumista eri tilanteisiin, ihmisiin sekä asioihin 
- Käytännön työskentelyä, erilaisia vinkkejä omaan työerkonomiaan, eläinten käsittelyyn, jne..
- Kommunikoimaan myös viittoamalla, käsillä ja ääntelemällä :D
- Uusia sanoja espanjankielellä, sekä lukemaan espanjan kieltä, sekä tulkkaamaan  (espanja-suomi-englanti) :D
- Englanninkieltä ja eläinhoitoalan termejä (myös espanjaksi/latinalaisia nimityksiä)
- Ulkoloisista, sisäloisista ja eläintaudeista
- Kissojen käytöksestä ja oikeanlaisesta käsittelystä
- Pienten koiranpentujen (3-7vk)sairauksista (liian aikaisen vieroittamisen takia)
- Kanariansaaren omasta "kansallis"rodusta Bardinosta, sen historiaa, käyttötarkoitusta ja luonnetta
- Koirien pidosta kanariansaarilla yleisesti 
- Koirien käytöksen lukemista ongelmakoirakouluttajan kertomana, sekä positiivista koirakoulutusta
- TTtouch ja reikihoidon perusteet ja hyödyt lyhyesti
- Kissojen ja koirien sairauksista (apunani oli oma kirjani Birgitta Wikströmin - Koiran sairaudet josta oli suuuuuri apu !! )
- Yleisesti työskentelyä vieraassa maassa ja vieraalla kielellä

Asioita mitä opin arvostamaan...
- Suomen eläinsuojelulakia ja järjestelmää, sekä eläinten hyvinvointia edistäväviä toimintoja ja tahoja ( on aika hyvällä mallilla muihin maihin verrattuna..)
- Ihmisten avoimuutta, positiivisuutta, sekä vapaaehtoistyön arvokkuutta, sen tärkeyttä sekä määrätietoista, johdonmukaista asennetta jota tarvitaan, jos jotain kovasti halutaan (esim. jotain eläinten hyväksi)
- Suomen puhdasta vettä joka tulee raanasta ja jota ei tarvitse ostaa kaupasta
- Sitä että omalla toiminnallaan voi vaikuttaa hyvin moneen asiaan, ja että siihen vaaditaan vaan oikeanlainen asenne
- Työhyvinvointia ja sosiaalisia työyhteisöjämme
- Suomen (raha-)avustuksia työttömille/opiskelijoille/syrjäytyneille jne...
- Suomen eläinlääkäreiden (ja eläintenhoitajien) ammattitaitoa ja koulutusta, sekä osaamista diagnosoida, operoida ja hoitaa eläimiä
- Hyväntekeväisyyttä ja vapaaehtoistyötä
-  Suomessa eläinten omistajien tietotaitoa sekä osaamista hoitaa ja kohdella eläimiä oikein
- Ympärilläni olevia ihmisiä, asioita ja mahdollisuuksia
- Suomen eläintenhoidon koulutuksen korkeaa tasoa
- Suomen hyvää työ- ja ammattietiikkaa 

Haluan kiittää..
- Kainuun Ammattiopiston opettajia: Risto Virkkunen ja  Riitta Turpeinen jotka suurilta osin auttoivat meitä tässä ulkomaan työharjoittelun kaikissa järjestelyissä lentolipuista majoituksiin (ja kaikkea niiltä väliltä). 

- Education & Mobilityn henkilökuntaa Iker, Miguel ja Itziar jotka myös omalta osaltaan auttoivat meitä ulkomaan harjoittelun järjestelyissä ja soi meille mahdollisuuden tulla Fuerteventuraan työssäoppimaan

- Hurjan mukavia kämppiksiämme (myös yläkerran heebot) jotka viettivät kanssamme kivoja hetkiä vapaa-ajallamme

- Dog Rescue Fuerteventuran vapaaehtoisia työntekijöitä Annile, Mac, Mauro, Oscar ja monet muut jotka kertoivat kaikenlaisia tarinoita ja kertomuksia löytökoiratarhan koirista, opettivat meille eri luonteenpiirteen omaavien koirien käsittelyn saloja

- Erityiskiitos koirakouluttaja Cathie Bambra joka opetti ja kertoi koulutusmetodeistaan, sekä tekemästään upeasta työstään eläinten parissa

- Suurisuuri kiitos Fuerteventuran eläinklinikan henkilökunnalle, etenkin ELL Nestor:lle ja Iria:lle mahtavasta opetuksesta sekä kiitos klinikkurit Wendy sekä Diana, sekä toki paikan omistajalle joka antoi meille mahdollisuuden tulla työssäoppimaan klinikalle!!

- Kiitokset myös koiranhoitajilleni Villelle, Hennalle ja Lauralle !!! Ilman teitä en olisi päässyt koko reissulle! :)

- Kiitokset reissukaverille Saijalle ! Ilman Saijan matkustusosaamista olisin ollut aivan hukassa ja eksyksissä.. :D
- Kiitokset myös muille tukijoille ja taustajoukoille, ystäville ja perheelle jotka on tsempannut minua <3 Sekä erityiskiitos tietenkin Villelle <3

Kenelle suosittelisin ulkomaan työharjoittelua?
- Ihmiselle joka on ehdottomasti ennakkoluuloton ja avoin uusille asioille
- Reippaalle ja ahkeralle, jolla on aito halu oppia uusia asioita, sekä osaa olla oma-aloitteinen
- Ihmiselle, joka on helposti lähestyttävä, ja omaa maalaisjärkeä 
- Henkilölle jolla on ongelmanratkaisukykyä
- Kykenee sopeutumaan tilanteeseen, ei panikoi ja stressaa, vaan osaa ottaa asiat ja uudet tilanteet rauhassa vastaan
- Henkilölle jolla on ehdottomasti  huumorintajua!!! ;) :D


Nämä kolme viikkoa muutti minua myös ihmisenä. Olen tehnyt jos milloinkin pienimuotoisesti vapaaehtois työtä, mutta nyt olen siitä entistä enemmän kiinnostunut. Minulla on myös hyvät mahdollisuudet lähteä tekemään sitä.
Vapaaehtoistyön ja hyväntekeväisyyden merkitystä ei voi ees sanoin kuvailla. Se on jotain niin tärkeää. Se on ehkä jollekin jotain pientä, mutta hyvin merkillistä työtä, jota jokainen ihminen on kykenevä tekemään. Se on vain omasta asenteestaan kiinni.
Nuorena, lapsettomana ihmisenä olenkin pohtinut erilaisia mahdollisuuksia. Olen alkanut etsimään lisätietoa KVT ja EVT (kansainvälinen vapaaehtoistyö sekä eurooppalainen vapaaehtoistyö) toiminnasta. Pohdin tosissani, jos alkaisin säästämään rahaa, voisin lähteä tekemään sitä jonnekin ulkomaille, joksikin aikaa.... kenties takaisin kanariansaarille, who knows ;)

 Olen kiinnostunut pääosin tekemään vapaaehtoistyötä eläintenparissa, mutta muutkin kiinnostaa. 
Tämän kolmen viikon työssäoppimisjakson innoittamana olenkin jo ilmoittautunut vapaaehtoiseksi työntekijäksi Helsingin eläinsuojelutyöhön, jota ensi vuoden puolella toivon mukaan pääsen tekemään :) Aloitetaan nyt ainakin tällä kotimaalla ;)
Nyt kun pian valmistun koulusta, olenkin melko vapaa kuin taivaan lintu, joka etsii uusia haasteita elämässään ;) Aika innolla siis tulevaisuutta kohti!

Tässä taitaa olla minun viimeiset, loppusanat tästä kokemuksesta.  On varmaan ollut tylsää lukea tekstiä ilman kuvia, joten tekaisempa tänne vielä erillisen kuvakansion, jossa on ikuistettu kuvia niin vapaa-ajalta, kuin työharjoitteluista :)

Latelen alle kiitokset vielä englanniksi ja espanjaksi ! ;)


Gracias para todos empleados de Clinica Veterinaria Fuerteventura (Prt Del Rosario) y perrera del La Oliva !! Hemos aprendido mucho como se tratan y cuidan los gatos y perros. Y también aprendimos el lenguaje y la cultura de isla canaria. Los tres semanas ahi fue una gran experiencia y impresionante oportunidad para nosotros!! Muchísimas gracias !! Espero que sí algun dia vamos a ver otra vez :) BESITOS, ABRAZOS Y SALUDOS !

Thank you for all the employees in veterinary clinic in Puerto Del Rosario and the Dog rescue Fuerteventura in la Oliva.  We learned a lot in three weeks, about animals healthy, how to treat and take care of dogs and cats, about the diseases, volunteer work, working in clinic.. It was an amazing experience and wonderful opportunity to us ! Hopefully we will see you soon ! With Hugs and kisses ! 

- Marianne -

torstai 27. marraskuuta 2014

Saijan yhteenveto ulkomaan TOPista


Muutama päivä on mennyt sulatellessa opittua ja nyt on hyvä hetki kirjoittaa, että ”Miltä nyt tuntuu?” Sovimme Mariannen kanssa, että kirjoitamme omat ajatuksemme harjoittelusta sen päätyttyä.

Kanarian harjoittelu oli todella mielenkiintoinen ja avartava kokemus. Työajat saimme klinikalla päättää itse, että menemmekö aamuun vai iltaan. Ja kun emme päässeet rescue-paikkaan kyyti-ongelmien takia, niin menimme vapaaehtoisesti klinikalle. Klinikalla meillä harjoittelijoilla ei ollut tarkkoja työaikoja, kuten Suomessa.

Itse en ole koskaan aiemmin ollut klinikalla töissä, joten melkeinpä kaikki oli uutta. Tuli opittua mm. miten koirista tai kissoista kannattaa pitää kiinni, kun ELL tekee tutkimuksia tai laittaa kanyylia eläimelle. Tuli katseltua erilaisia röntgenkuvia sekä ultrausta. Leikkaukseenkin pääsimme ensimmäisenä päivänä avustamaan, jonka jälkeen avustimme pienemmissä operaatioissa. Siisteydestä, desinfioimisesta ja yleisistä toimintatavoista tuli myös opittua sikäläiseen malliin. Tuli opittua myös uutta koiraroduista, joita ei Suomessa joka päivä näe (tai en ole itse koskaan nähnyt). Mm. podenco, bardino ja presa canario. Kovin moni ei pystynyt taloudellisten ongelmien takia panostamaan koiran terveyteen, joka yllätti itseni suhteessa koirien määrään. Kulttuuri on erilainen ja ajattelutavat ovat erilaisia koiran pidosta. Mm. saimme kuulla, että esim. hännän typistys oli eräälle koiran omistajalle ollut tärkeämpi kuin madotusten/lisärokotusten antaminen.

Kaiken kaikkiaan harjoittelusta jäi kuitenkin positiivinen kuva vaikka olemmekin kertoneet melko paljon kauhutarinoita. Kerkesimme myös muutamana päivänä nauttimaan vain elosta ja olosta rannalla sekä kiertelimme kauppoja.

Kiitokset kaikille koulun sekä Education & Mobilityn ihmisille, jotka mahdollistivat työharjoittelumme ulkomailla!

Ehdottomasti suosittelen ulkomaan työharjoittelua muillekin opiskelijoille, jos siihen vain on mahdollisuus!
 
 
 
 
Terkuin,
Saija
 
 

perjantai 21. marraskuuta 2014

Torstai 20.11

Viimeinen paiva rescue-paikassa.

Saimme kyydin yhdelta jasenelta ja suuntasimme La Olivaan. Vuorossa oli taas yhteislenkitysta podencojen kanssa. Kathie oli kouluttamassa staffimixeja ja han kertoi perusteet TTouchista ja positiivisen koulutuksen hyodyista ja kuinka simppelia se oli. La Olivassa oli satanut yolla ja juoksutustarha oli aivan kurainen. Niinpa olimme mekin, kun koirat pomppivat meita vasten. Sinne oli myos tullut Ruotsista Goteborgista kaksi tyttoa avustamaan.

Eras pentu adoptoitiin ja sille laitettiin rabies rokotus seka mikrosiru ja madotukset. Hyva, etta se sai kodin, niin ei itse tarvinnut lahtea roudaamaan sita Suomeen ;) Niin suloinen se oli.

Kun koirat oli lenkitetty, ruokittu, laakitty ja boxit siivottu oli aika menna kahville.
Saimme Mariannen kanssa kiitettavat arvostelut rescue-paikasta (seka myos klinikalta). Olemme tervetulleita milloin tahansa uudestaan auttamaan myos omalla vapaa-ajallamme. Mahdollisesti tahan tarjoukseen on tartuttava :)

Kysyimme myos kouluttajien mahdollisuuksia tulla La Olivan Rescue-paikkaan tyoharjoitteluun, koska taalla on paljon koiria, jotka eivat ole tottuneet ihmisiin, ovat arkoja tai eivat ole koskaan kavelleet hihnassa. He olivat ehdottomasti tervetulleita, mutta koska paikka on avoinna vain kolmena paivana viikossa muutaman tunnin ajan, niin heilla pitaisi olla myos jokin toinen harjoittelupaikka. Eika oma autokaan olisi pahitteeksi!

Tanaan lahdemme naapurisaarelle ja huomenna kotiin!

Mahtava kokemus, olisi voinut helposti olla viela viikon, mutta onhan kotiin aina mukava palata!
Paljon on tullut opittua, mm. kielta, kulttuuria, tapoja ja asenteita, joita ei valttamatta Suomessa nae. Kamppiksemmekin olivat todella mukavia!


Adios amigos!



keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Keskiviikko, eli miercoles ja paiva on 19.11 VIIMEISTA PAIVAA KLINIKALLA!

Heippa!
Iltatuurin vuoro eli 13.00 ->
Lahdimme suuntaamaan bussilla kohti prt del rosariota, kun katselimme ihmeissamme hiekkamyrskyja bussin ikkunasta dyyneilla. Aivan hullu tuuli !
Paastiin prt del rosarion paatepysakille ja alkoi satamaan. Ihmiset kuvasivat hiekkapilvia jotka leijailivat korkealla taivaalla. Tuuli oli ehka n.9m sekunnissa ! Kohta alkoikin jo ukkostamaan..
Ihan mukava nahda tallaistakin saata taalla kun vain paahtavaa aurinkoa ;)
Ajattelimme etta tulisi jalleen hiljainen ilta, kun vetta tulee taivaan taydelta.. Mutta itseasiassa paastiinkin seuraamaan jalleen mielenkiintoista operaatiota...
Nimittain..

7-viikon ikaisen yorkin pennun hannan typistysta! Voi reppanaa..Taytyy kylla sanoa etta onpa hyva etta Suomessa typistykset on laittomia!!

Typistyksen jalkeen vastaanotolle tuli tarkistukseen vain kahden paivan ikainen mopsi pentu joka oli pari paivaa sitten syntynyt keisarinleikkauksella talla klinikalla. Kaikki oli silla ihan hyvin. :) En muuten oo koskaan nahnyt noin pienta mopsin pentua... Aika olion nakonen :D

Sen jalkeen tulikin hatatapaus ja kiireellinen potilas. Koira oli 8-vuotias Bardinomix.  Koira lahes makasi elottomana ja naytti silta kuin tekisi kuolemaa. Siirsimme sen karryilla autosta silla se ei kyennyt liikkumaan, niin kivulias se oli...
Koira oli hyvin aneeminen. Laitoimme sen tippaan, mittasimme lammon ( 36.3C´) jne jne. Limakalvot oli aivan vitivalkoiset :(
Otimme rontgenkuvat ja kuvissa nakyi paljon nestetta. Sen jalkeen ultrasimme ja ultratessa pernasta ja maksasta loytyi kasvaimia. Koiralla oli myos sisaista verenvuotoa jonka kasvaimet oli aiheuttanut :( Pitkan pohdinnan ja keskustelun jalkeen omistajat paatyivat eutanasiaan.. Oli ikava katsoa vieresta kun omistajat suree koiran menetysta.. :/ Itsella ainakin piti menna hetkeksi pois ryhdistaytymaan....

Hetken istuin vastaanotolla juttelemassa yhden klinikkurin kanssa kun yhtakkia yksi mies tuli tiskille ja kysyi onko klinikalla tietoja chiuahua kasvattajista joilla on myynnissa paperillisia koiria. Klinikalla oli lista kasvattajista joissa on ilmoituksia tulevista pentueista ja syntyneista pentueista. Taalla on koirilla sellainen pedigree jarjestelma (vahan kuin suomen kennelliitto) josta loytyy sukutaulu juttuja, tutkimuksia jne. Mutta en ole ihan varma kuinka tarkkoja tietoja ja mita kaikkea sielta pedigreesta loytyy.. Mielenkiintoista...

Illasta tuli kaksi narttua ultraan. 7-vuotias saksanpaimenkoira, jolle haluttiin pentuja, ja 11kk ikainen kultainennoutaja, jolle ei haluttu pentuja (vahinkoastuminen). Taalla tiineysultria tehdaan jo 21vrk .. ? Janna juttu.... hmm...

Illasta viela tutkailtiin yhden klinikkurin yorkia ultralla.. Sielta ei kuitenkaan loytynyt mitaan ihmeempia.. :/


Huomenna mennaan rescuepaikkaan aamulla. Siita paivasta en tieda paastaanko kirjoittamaan blogiin, silla paasemme nettiin bloggeriin vain klinikalla..

Tanaan ollaan siis viimeista paivaa klinikalla. :( haikein mielin ollaan.. Taytyy kuitenkin kiittaa ja  jotenkin muistaa klinikan ELL jotka on meita opastaneet, opettaneet ja auttaneet :) Ehka lahetamme jotain kivaa heille Suomesta! :)

Eipa muuta talla kertaa! Btw lukijoita on kaynyt meidan lbogissa yli 500 !!!! Aika huikeeta :)
Kiva etta tarinamme ja juttumme tyoharjoittelusta ja muista touhuista on kiinnostanut :)

Nyt alkaa olla tunnit pulkassa (ja vahan enemman) ja taytyy pian kiiruhtaa guaguaan (bussiin) :D
Laitamme tyoharjoittelustamme kuvia kunhan paastaan suomeen !


CIAO !!! o/

-Marianne&Saija-


Lauantai 15.11 ja sunnuntai 16.11

HolaHelloHei :D

Lauantaina meidan piti menna dog rescueen la olivaan mutta ei saatu  kyytia :(
Eli menimme iltavuoroon klinikalle.... Klinikalla taas ei ollut mitaan. Oli sateinen ilta, ja taalla ihmiset eivat liiku sateella ulkona (koska he "pelkaavat" vetta ja kastumista) joten oli hyvin hyvin hiljaista.
ELL sanoi meille etta voimme lahtea silla klinilalla tuskin tapahtuu mitaan erikoista, eika ole oikeastaan paljoa tekemista .. :P

Sunnuntaina mentiin dog rescue paikkaan.
Lahinna sosiaalistimme koiria juoksutarhassa, pidimme niille seuraa ja lenkkeilytimme koiria lahimaastossa.
Cathie Bambra (ongelmakoirakouluttaja/koirapsykologi) oli jalleen kouluttamassa staffeja ja seurasimme hanen  tyoskentelya koirien kanssa.

Tarhalle oli tuotu kolme bardinon pentua (sisarukset) jostain paikasta, jossa niilla ei ollut minkaanlaista ihmiskontaktia... Koirat oli ehka n. 5-6kk ikaisia. Hyvin arkoja ja vaistivat ihmista. Yhdella pennulla oli lonkka menny sijoiltaan / jalka murtunut. Se oli tosi kipea ja sille  varattiin ELL aika seuraavalle paivalle. Pennut oli pelastettu/huostaanotettu joltain ihmiselta....

Tarhalle oli myos tullut chihuahua uros (arviolta 3-5v) joka oltiin loydetty kadulta.

Autoimme loppupaivan muita vapaaehtoisia tarhalla. Seuraavan kerran (ja viimeista kertaa) rescue tarhallle torstaina 20.11

Kyllapa aika on rientanyt ! Pari viikkoa lisaa ei olisi haitannut.. Niin on ollut mielenkiintoista :)
Mutta ensi kertaan!

Adios !

-Marianne&Saija.-

perjantai 14. marraskuuta 2014

Peerrrjantai

Buenos dias mi amigos !

Tanaan jalleen paiva klinikalla Prt del rosariossa. Aurinko paistaa ja lamminta on!
Ihan ensimmaisena korjauksia typistykseen liittyen !!
ELI
Typistyksia saa tehda tassa maassa vain ne ELL joilla on siihen lupa. Koitimme viela saada tarkan selvennyksen tahan ettei tuu mtn vaarinkasityksia.. Mutta siis kaikki ELL ei suostu tekemaankaan niita.. :P

Mut ei tasta aiheesta enempaa..

Perjantai alkoi klinikalla hiljaisesti. Koko paiva on oikeastaan ollut melko rauhallinen.
Klinikalla oli aamulla 15kiloinen ranskanbulldoggi (taalla ranskikset on hieman kookkaampia, painon ja kropan suhteen..)
Bulldogilla oli jotain mahaoireilua yms. Vatsasta otettiin eilen rontgen, mutta se oli taynna kakkaa. Tanaan otettiin uudet. Kuvasta naki kuinka vatsa on kovin pullea ja iso, eli normaalista poikkeava. ELL kertoi etta silla saattaa olla gastroenteritiitti. Ranskis lahti La Olivan klinikalle hoidettavaksi. Muuta ei enaan kuultu tasta tapauksesta..

Sen jalkeen vastaanotolle tuli vanha cokkeri jonka rescue vapaaehtoiset olivat loytaneet ja tuoneet klinikalle jo aiemmin. Koira oli joutunut auton toytaisemaksi ja silla oli muutamia haavereita raajoissa. Koiralla oli antibiootti kuuri paalla. Koiralla ei oltu kaytetty kauluria, joten se oli nuollut haavat, jonka seurauksena ne oli tulehtuneet. ELL antoi hoito-ohjeet ja kaskyn pitaa kauluria kunnes haaverit ovat kunnolla parantuneet. :)

Kolmantena potilaana tuli mielenkiintoinen tapaus. Nuori 6kk ikainen (joka oli btw todella arka(pelkopurija)) Omistaja oli ehka turhan topakka nuorelle aralle koiralle.. :/
Koira tuli siksi etta omistaja kertoi sen raaputtaneen kutisevaa kohtaa poskessa. ELL epaili sikaripunkkia ja raaputti naytteen ihosta(poskesta). Katsoimme sita tovin aikaa mikroskoopilla (taalla on mikroskooppi jossa on pieni n.5tuuman naytto josta sivulliset voi katsella).
ELL loysi etsimansa, ja sikaripunkkejahan sielta loyty (ainakin kaksi kappaletta). Naytteen otto oli hieman hankalaa silla koira ei meinannut pysya paikallaan..ELL oli ihan varma ettei han loyda naytteesta mitaan. Kavipa tuuri etta syy kutinaan loytyi :) On muuten melko allottava otus !!!

Tanaan kavi myos trimmauksessa nuori yorkshiren terrier joka kutisi korvistaan. Trimmaaja haistoi korvia niita putsatessaan ja epaili hiivaa. ELL tutki koiran ja otti kovaeritteesta naytteen ja ihan oikeassa trimmaaja oli. Hiivaa sielta loytyi. Koira sai laakekuurin.

Aamulla tuli toyterrierin nakonen uros kastroitavaksi. Se kastroidaan iltapaivalla.

Trimmauksessa kavi tanaan myos vanha ponakka vanha koira jolla oli niin pitkat peukalon kynnet, etta ne 
taittui kiemuralle aiheuttaen reian iholle :( Trimmaaja piteli koiraa kun leikkelin kynnet  lyhyeksi.

Taalla on selvasti tiettyja suosittuja rotuja. Olemme nahneet enimmakseen saksanpaimenkoiria, yorshirenterriereita, cockerspanieleita, pittbulleja ja staffeja, (podenkoja lahinna rescue paikassa), bardinoja, sitten on chiuahuaa ja pienia sekarotuisia, labradoreja, jonkin verran kultaisianoutajia ja sit ihan keskikokoisia sekarotuisia.

Iltapaivalla ei oikein tapahtunut mitaan kummempaa.
Huomenna olisi ollut tarkoitus menna rescuepaikkaan aamulla, mutta koska emme saa kyytia, tulemme luultavasti klinikalle iltavuoroon.. :)

Eipa muuta talta paivalta

-Marianne & Saija -

P.S. Teemme tanne kuvakansion johon pistamme kaikki ottamamme kuvat kolmen viikon tyoharjoittelujaksoltamme. Olemme kysyneet molemmista paikoista luvat kuvien julkaisuun :)

Torstai rescue-paikassa

Hola!

Keskiviikon iltapaivaan viela lisays, etta paikalle juoksi hataantynyt pariskunta. Heidan kaapiopinserin pentu oli saanut allergisen reakstion rokotteesta. Sen silmat ja nena olivat aivan turvoksissa. Hoidoksi antibioottia ja jokin pitkakestoisempi piikki. Myos yhden tyontekijan rotikalta otettiin korvanayte ja hiivaahan sielta loytyi.

Torstaina meidat haettiin pikkuisella punaisella GTI Golffilla kahvilan edesta ja suuntasimme rescue-paikkaan. Sinne oli tuotu hyvin arka pentu, jolle annettiin loishaato pipetilla niskaan. Marianne vei sen lenkille. Itse ulkoilutin taas pointteria.

Paikalla oli 20 vuotta lahinna rescue-koiria kouluttanut nainen, joka halusi nahda miten sisarus-staffimixit 7kk kayttaytyivat. Hanella on omat sivut: http://cathiedogtraining.com/ 
Han teki koirille TToucheja ja johtajuus-seuraamista oman kehonkielensa avulla yms. Hanen mielestaan pennut olivat koulutuskelpoisia ja ne tulisi sijoittaa eri koteihin. Ei samaan, koska narttu kannustaa urosta pahaan kaytokseen ja nain ollen parivaljakkona ovat "vahvoja". Tuli mieleen, etta myos kouluttajat hyotyisivat tasta rescue-paikasta, jos tulisivat tanne vaihtoon. Harmi, etta se on auki vain kolmena paivana viikossa. Kysyimme myos talta kouluttajalta, etta ottaisiko han tyossaoppijoita KAO:lta, mutta han tykkaa tyoskennella yksin.

Rescue-paivan jalkeen meille jai viela vapaata aikaa ja suuntasimme Los Lobos saarelle lautalla ja Saija kavi hurauttamassa n. 6km vaellusreitin. Tuli upeita valokuvia :)